Työn imuun – tavoitteena myönteinen suoriutuminen työyhteisössä!

Kun haluamme vahvistaa työyhteisöjen hyvinvointia ja tätä kautta myös suorituskykyä, on hyvä ensin pysähtyä pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse eli millaista hyvinvointia olemme itse asiassa tavoittelemassa?

Millainen hyvinvointi johtaa yksilön suorituskykyyn?

Työhyvinvointia ei voida kuvata yhtenä kokonaisuutena, sillä subjektiivisena tilana se voi saada erilaisia muotoja. Useimmiten sitä tarkastellaan työpahoinvoinnin eli työstressin, työuupumuksen tai työholismin näkökulmasta. Työhyvinvointi voi kuitenkin ilmetä myös myönteisessä muodossa työtyytyväisyyden tai työn imun tiloina.

Olennaista työhyvinvoinnin tilan määräytymisessä on kaksi ulottuvuutta: työstä saatava mielihyvän kokemus sekä vireyden tila. Tavoiteltavin tila on, kun yksilö kokee mielihyvää työssään ja on samalla energinen sekä virittynyt työssään. Tällöin henkilö kokee työssään myönteistä työhyvinvointia eli työn imua, mikä mahdollistaa sekä hyvinvoinnin kokemuksen että suoriutumisen työssä samaan aikaan.

Muokaten Warr/Hakanen

Työtyytyväisyys on toki myös myönteinen, mielihyvää sisältävä tila ja sinällään itsearvoisesti tavoiteltavaa. Mutta koska siitä puuttuu energisyyden ulottuvuus, tällainen työntekijä ei ole välttämättä kovin tuottelias työssään. Hän saattaa tulla vaan ”viihtymään” työpaikalle.

Yksi, usein unohdettu, työhyvinvoinnin, tai oikeastaan työpahoinvoinnin, tila on leipääntyminen, mahdollisesti jopa totaalinen kyllästyminen omaan työhön. Tällöin vireys on laskenut hyvin alhaiselle tasolle ja työstä ei saada juurikaan enää mielihyvää.  

Työhyvinvoinnin kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää aloittaa sen määrittelystä, millaista työhyvinvointia haluamme tavoitella.

Riittääkö meille, että tunnistamme työpahoinvoinnin merkkejä ja lähdemme torjumaan niitä? Vai haluammeko edistää myös aitoa innostusta ja sisäistä motivoitumista työhön? Ensiksi mainittu tapa on hyvin yleistä työpaikoilla, jolloin työhyvinvointityö on keskittynyt pääsääntöisesti työstressin ja -uupumuksen ja näihin tiloihin johtavien työn kuormitustekijöiden ehkäisemiseen. Tämä on toki myös erittäin tärkeää ja onneksi työpaikoilla ollaan tässä usein taitavia ja erilaisia tukitoimia on valjastettu työpahoinvoinnin estämiseen.

Kun haluamme edistää mahdollisuutta voida hyvin ja menestyä, epäkohtien ja oireiden tunnistaminen ei välttämättä riitä.

Kuten todettu, myönteistä suorituskykyyn johtavaa työhyvinvointia emme saa välttämättä aikaiseksi sillä, että pystymme torjumaan työpahoinvointia, kuten stressi- ja uupumusoireita, tai vähentämään sairauspoissaoloja.  Koska työhyvinvointi on muutakin kuin työhyvinvointiongelmien puuttumista, on erityisen tärkeää tarkastella myös myönteistä työhyvinvointia, työn imua, sekä sitä edistäviä asioita. Aito suoriutumiseen johtavan myönteisen hyvinvoinnin edistäminen vaatii, että ongelmien etsimisen sijaan tai vähintään sen lisäksi lähdetään tunnistamaan myönteisiä asioita, voimavaroja, ja panostamaan niiden vahvistamiseen.Työhyvinvoinnin kehittämisen pohjaksi on hyvä analysoida omaa työyhteisöä:

Onko suuri osa ihmisistä stressin tai jopa uhkaavan työuupumuksen polulla vai kukoistaako työn imu työpaikallamme? Oman työyhteisön tilanteen tunteminen antaa suuntaa sille, mitä työkaluja työhyvinvoinnin kehittämiseen kannattaa valita. Kannattaako meidän lähteä painottamaan työuupumuspolulle johtavien työn vaatimus- eli kuormitustekijöiden minimointia vai työn imua edistävien työn voimavaratekijöiden vahvistamista? Vai molempia yhtä aikaa? Kumpikin on toki tärkeää, mutta on hyvä fokusoida, millaista työhyvinvointia me haluamme ja meidän pitää tavoitella juuri tässä hetkessä. Tärkeää on muistaa, että jos tavoitteena on työn imu ja suoriutumisen edistäminen, juuri työn voimavarat ovat niitä avaintekijöitä, jotka inspiroivat työn imua.

Kannattaa myös katsoa hetki menneeseen ja pohtia, miten olemme aikaisemmin pyrkineet edistämään hyvinvointia. Olemmeko enemmänkin keskittyneet tunnistamaan ja poistamaan epäkohtia miettimällä ”Mikä meillä on huonosti?” Jos tällainen lähestymistapa tuntuu tutulta, on hyvä arvioida, onko tämä tapa ollut meillä toimiva vai olisiko tarpeen vaihtaa näkökulmaa vahvemmin työn imun tavoittelemiseen voimavarojen ylläpitämisen ja vahvistamisen kautta.

Marianne Vendell

Marianne Vendell

Valmentaja, PsM

Marianne on kokenut pedagogisen pätevyyden omaava työ- ja organisaatiopsykologi, jonka syväosaamisalueena on työhyvinvointi, erityisesti työn imun edistäminen.